Heippa kaikille!
Tämä Blogger sivusto jäänyt historiaan. Yksinkertaisesti ei vain tule kirjoiteltua Puntin kuulumisia. Puntti voi hyvin, vallan mainiosti. Puntti leikkii Kallen kanssa, joskus vähän liiankin rajusti, ja on jälleen "nuori". Me odotellaan kevättä, jotta mejäharrastus ja hakuharjoitukset voi taas alkaa. Me käydään keskiviikkoisin tokoilemassa meidän kyläyhdistyksen aktiivikoiraharrastajien kanssa ja suunnitelmissa on lisätä ohjelmistoon myös agilitya, joten pienen taantumakauden jälkeen ollaan taas Puntin kanssa päästy harrastamaan monenlaista.

Puntti on ollut terve, mikä kiinnostaa varmasti ainakin sisaruksia. Tammikuussa täit teki hyökkäyksen ja sen seurauksena kuono turposi ja nyt on komistusarvet jäljellä, mutta se ei meidän menoa haittaa.

Uusin sähköpostiosoitteeni on hannele.komulainen (a) telemail.fi joten ollaan yhteyksissä jatkossa vaikka postin välityksellä. Hyvää kevään odotusta ja rapsutuksia kaikille karvakuonoille!

Rinkelikerhoon

Hupsis, mitenkäs se kesä tulikin näin äkkiä. Kalle täytti 1 vee ja Puntti pääsee taas jäljestämään. Ensimmäinen koe oli oman yhdistyksen koe tässä ihan meidän lähettyvillä Mönnissä. Mielestäni pohjustin kokeeseen menoa hyvillä treeneillä touko- ja kesäkuussa mutta kuinkas sitten kävikään...
Puntilla oli tosiaan vuosi 2010 välivuosi mejästä, joten tähän kauteen lähdettiin höyryllä. Harjoitukset on menty kuin pikajuna, makauksia merkkaamatta sorkan kiilto silmissä. Niinpä valmistauduin kokeeseen jarruasenteella ja toivoin että jos edes yhden makauksen merkkaisi. Koepäivälle sää viileni juuri sopivasti helleviikon jälkeen ja vähän oli aamulla satanutkin, olosuhteet siis mitä parhaimmat.
No jäljelle mentiin, alkumakauksen malttoi merkata hienosti. Vähän jouduin jarruttelemaan alkuun, mutta maltilla ja maavainulla eka osuus. Ensimmäinen kulma pienellä kaarroksella ja ensimmäinen makaus merkattiin hyvin! Toinen osuus jäljen sivussa tuulen takia, mutta kävi kuitenkin merkkaamassa makauksen, jee!! Toinen kulma oli katko ja siihen sitä sitten sorruttiinkin. Puntti haki ja haki oikeaa suuntaa, mutta päätti lopulta lähteä takaisin hukkaan asti. Siihenpä se into taisi sitten Puntilla loppuakin. Malttoi kolmatta osuutta makaukselle asti, jonka merkkasi hyvin mutta sen jälkeen ajautui taas hukkaan. Viimeiseltä osuudelta ei muuta kerrottavaa kuin hyvin merkattu makaus ja se viimeinen kokeen keskeyttävä hukka. Loppu sitten hiimailtiin sorkalle joka oli Puntille arvokas palkinto.
Kokeen tuomarina oli Minna Vornanen.

Kyllä se koira osaa yllättää. Kokeen saldo hyvin merkatut makaukset. Seuraavaksi katkokulma treenaukseen.
Seuraavan kerran koejäljelle tod.näk. 17.7. Saa nähdä mitä sitten tiedossa.

Hyvää Uutta Vuotta!

Paljon onnea Puntille ja muille raketeille. Uudenvuodenpäivänä tulee 5 vuotta täyteen. Puntti saa synttärilahjaksi metsälenkin ja paljon rapsutuksia.
Joulu meni nopeasti. Kalle sai lahjoja ja Puntti seurasi vierestä tarkkaavaisena. Sai Punttikin pari pakettia. Kalle ryömii jo kovaa vauhtia, Puntti joutuu väistelemään ettei joudu pienen takiaisen kohteeksi. Kovat on Kallella näppivoimat jos vain saa karvoista kiinni. Puntti ei ole vielä oikein tottunut että Kalle pääsee itse liikkumaan ja häiriköimään, mutta jospa se kohta tottuisi.

Puntin päiväkirja: Kuinka kaikki muuttui...

Ajattelin kertoa kuulumisiani nyt, kun tuo erikoinen toukka on valloittanut kotini. Kuinka kaikki muuttui elämässäni viimeisen vuoden aikana.
Kaikki alkoi viime syksynä, kun jostain syystä tuo minun emäntäni oli aina niin väsynyt. Olihan se ihan kivaa tulla rakennustyömaalle nukkumaan, mutta olisin minä voinut tehdä muutakin. Esimerkiksi tuhota pahvilaatikoita, leikkiä pallolla tai juosta metsässä. Isäntäkin vain ampui naulapysyllä. No onneksi minulle vakuuteltiin, että tämä on vain väliaikaista.












Sitten tulikin jo joulu. Sain viettää joulun ihanan Ilonan kanssa mummolassa. Ainut huono puoli siinäkin oli, että se karvainen Onni oli myös siellä. Onneksi olen paljon nopeampi kuin töppöjalka-Onni. Ilonalla on pitkät soreat jalat ja on se niin nopea...












No joo asiaan.
Joulun jälkeen mamma sai ihmeellisen virtapiikin, vaikka sen maha alkoi kummasti turpoamaan. Me siirrettiin kaikki huonekalut ja lelut vanhasta asunnosta uuteen taloon. Sain uuden hienon sohvan ja monta huonetta, edelleenkin sinne ihanan pehmeään sänkyyn minulla ei ole lupaa mennä :-(















Minulla oli kyllä kova työ vahtia isoa taloa sillä aikaa, kun muut lähti aina aamulla jonnekin ja tulivat iltapäivällä takaisin. Kyllä minä nukuinkin aina välillä, mutta piti aina tarkistaa meneekö ulkona joku. Kovasti minua kiellettiin haukkumasta sisällä, mutta minkäs sille voi kun on niin nopeat refleksit. Kaipa minulle joku stressinpoikanen tuli, kun ei oikein enää saanut untakaan.

Talvella sain juosta jäällä. Emäntä laittoi jalkaansa ne kummat kapeat levyt ja sitten sitä mentiin hangessa. Vähän oli hankalaa kulkea perässä, kun se polku oli niin kapea, mutta kaikkeni yritin. Yrittihän se houkutella minut pois joltain ladulta, olisi ite mennyt sen mahansa kanssa umpihankeen, ei oo helppoa.
Lammesta saa myös sellaisia piikikkäitä ja limaisia otuksia. Minä varastin huvikseni sellaisen suuhuni, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Taisin minä jonkun rukkasenkin viedä, olen niin nopea. Talvella on ihan mukavaa touhuta monenlaista.































Sitten eräänä päivänä minuun tökättiin terävä piikki. Minua alkoi väsyttämään kamalasti. Olen saanut samassa paikassa ennenkin piikkejä niskaan, mutta ei niistä tule väsymys. Seuraava muistikuva onkin kun heräilin väsyneenä kotona. Siinä menikin tovi ennenkuin pää oli selvä. Kauhea nälkä ainakin oli, mutta ei ne uskaltanu vielä antaa ruokaa.


















Jotain se setä minulle oli tehnyt, en saanut nuolla takapäätäni. Yöllä piti pitää sellaista sankkoa päässä. Ajattelin jo, että lopuelämäkö sitä ämpäripäässä kuljetaan, ja isäntä vain nauroi.
Äkkiä se aika sitten kuitenkin kului, kun jostain syystä emäntä ei enää lähtenytkään aamulla vaan jäi minun kanssa kotiin. Kävimme joka päivä metsässä. Eihän se vauhti mitään huimaa ollut kun jatkuvasti täytyi odottaa, että emäntä ja maha pysyi mukana. Minun täytyikin ottaa spurttiharjoituksia edes takaisin, jotta saisin vähän liikuntaa.
Jostain syystä minä olen totellut paremmin kutsuihin ja ilmeiseti olen toiminut emännän mieleen koska olen saanut nameja. Olenkohan tulossa vanhaksi. On ne herkut kyllä jostain syystä entistä parempia nykyään.

Eräänä kevätpäivänä isäntä ei lähtenytkään aamulla ja minut haettiin mummolaan hoitoon. Jotenkin sinne kotiin jäi odottavainen tunnelma. Olin vain yhden yön hoidossa, mutta kaikki ei ollut ennallaan. Emäntä oli hävinnyt ja isäntä kantoi illalla kotiin omituisen hajuisia rättejä. Kyllä niistä vähän emäntäkin haisi, outoa. Näin meni muutama päivä kunnes se omituinen haju tuli emännän mukana kotiin. Se tuhisi omituisesti, tähän täytyi tutustua paremmin. Täytyi olla kuulemma varovainen, mutta kyllähän minä nyt sen tajusin.
Toukaksi sen ristin. Ilmeisesti se nyt kuitenkin on osa laumaa.

Kesällä kävin paljon uimassa. En paljon muuta tehnytkään. Toukan vartioiminen on kokopäivä työtä. Lammessa on ollut sellaisia isoja valkoisia siivekkäitä. Ne alkaa kirkumaan jos menee liian lähellä, joten parempi pysytellä kaukana. Ei ne sorsia ainakaan ole. Olen minä päässyt iltaisin sorsajahtiinkin, olen ollut tosi tarkkana koko ajan. Toivottavasti vielä pääsen mukaan. Veneessäkin olen ollut, mutta isännällä menee jostain syystä aina hermot. Jotain se yrittää kieltää, vaikka minä kuinka yritän katsoa veneen laidalta alas ja veneen joka reunalta, niin silti se vannoo, ettei toista kertaa ota minua mukaan. Ei sitten.




















Vihdoinkin olen myös päässyt emännän kanssa kahdestaan harrastamaan. Ollaan tehty kotona noutoharjoituksia. Toukka on päivällä pitkään hiljaa sellaisessa miniautossa. Neljä pyörää siinä ainakin on, sitä ulkona kuskataan edestakaisin. Sillä aikaa on hyvää aikaa etsiä dameja. Minulla on hyvä muisti ja siksi markkeerauksissa olen tosi taitava.
Joitain kertoja olen saanut etsiä ukkoja metsästä. Harjoituksissa on ollut myös ihanat Nuusku ja Rapsu sekä komea Topi ja se pikkuinen musta Mörkö. Topin emäntä ilmeisesti vie metsään omituisia piiloja joihin ihmiset survoutuu. Kerrankin sinne metsään oli viety samanlainen kangashäkki mikä minullakin on. Sinne oli sitten Heidi mennyt piiloon. Minä hain sen sieltä pois, ettei kaikki ihmettele mihin se Heidi nyt hävisi. Sainkin paljon nameja, kun löysin piilon. Olen myös löytänyt paljon muitakin ihmisiä kyykkimästä metsässä. Ilmeisesti ne jotenkin eksyy sinne metsään ja emäntä käskee minun hakemaan ne pois. Se on ihan kivaa kun saa paljon nameja. Vaikka aika helppoihin paikkoihin ne ihmiset pystyy eksymään.

Toukka on paisunut hurjasti. Se äänteleekin paljon enemmän kuin aikaisemmin ja kädet heiluu kovasti. Kerran se tarrasi minun karvoihin kiinni, täytyy olla tarkkana ettei liian kovasti pääse nyppimään. Välillä se nauraa kun minä haukottelen vieressä, mitähän hauskaa siinäkin on. Kaikkien mielestä se on suloinen toukka, ja niinhän se taitaa ollakin. Välillä minä vien siltä lelun, mutta ei se tajua lähteä leikkiin mukaan. Omia lelujani minä en kyllä sille anna, laittaa vielä ne suuhunsa.


































Tässä tulikin aika pitkältä ajalta tarinaa. Jatkossa kuulumisia tulee tiuhempaan. Toukka kasvaa niin vauhdilla, että varmaan kerrottavaa tulee taas pian. Nyt täytyy jatkaa päiväunia. Äsken käytiin lenkillä, osaan jo hienosti kulkea sen miniauton rinnalla. Näin lenkillä teeren, mutta se hävisi taas äkkiä jonnekin metsään. Olen yrittänyt haukkuakin niitä puuhun, mutta se on kuulemma pystykorvien homma. Joskus mietin, että voi kun minullakin olisi siivet.

Puntti täällä taas!

Hui kuinka aika juoksee. Meille on tapahtunut viime aikoina niin paljon kaikenlaista, ettei aikaa ole ollut kirjoitella kuulumisia.

Puntista on tullut ylpeä isoveli. Nimittäin toukokuun lopulla meille syntyi poika Kalle. Kalle ei vielä paljon Puntista tiedä, mutta Puntti kyllä tietää että perheeseen on tullut yksi uusi jäsen jota täytyy suojella. Puntti käy välillä haistelemassa Kallea ja sitten jättää pojan rauhaan. Jos Kalle itkee esim. vaunuissa ulkona, on Puntti hyvä itkuhälytin. Puntti käy heti tarkastamassa että mitä tapahtuu.
Sellainenkin erikoinen ilmiö on, että Punttia ei saa lenkille jos Kalle ei ole mukana. Tekee äkkiä tarpeensa ja sitten hihna suorana kotiin.
Mukava on seurata kuinka Puntin ja Kallen suhde kehittyy.

Puntti oli kevät talvesta stressaantunut. Se oli levoton, haukku paljon sisällä ja kupsutti itseään. Ajattelin, että sillä on varmaan jokin allergiareaktio päällä. Mietittiin lääkärinkin kanssa, että mikä sitä voisi vaivata. Jokatapauksessa ihan terve koira ei ollut. Tultiin siihen tulokseen, että Puntilla on ollut liikaa suuria muutoksia talven ja edellisen vuoden aikana sekä allergiakutinat siihen päälle, ettei se enää oikein toipunut stressitilasta. Olihan meillä muutto ja Puntti joutui päivät vahtimaan yksin isoa taloa kun me olimme töissä.
Lopulta päädyttiin kastroimaan Puntin. Se olisi kuitenkin ollut joku päivä edessä, niin miksei nyt. Puntistahan ei jalostukseen ollut allergian vuoksi.
Leikkaus tehtiin huhtikuussa, kuitenkin hyvissä ajoin ennen Kallen syntymää. Kallen syntymähän olisi taas ollut iso asia ja Puntti olisi saattanut taas mennä "ylikierroksille".
Nyt on kaikki kuitenkin hyvin. Leikkauksesta toipuminenhan ei kauaa kestänyt. Puntista on tullut kuuliaisempi ja paaaaljon kärsivällisempi. Täytyykin nyt syksyllä käydä kimppatreeneissä katsomassa miten ne sujuvat.
Ruokahalut on kasvanut ja karvaa lähtee paljon. Olisikohan karvanlaatu muuttumassa täysin, se nähdään varmaan sitten talven tullen.

Kesä on mennyt vauvan kanssa ja Puntti on jäänyt vähemmälle huomiolle. Puntti on saanut lähinnä hyviä uimaharjoituksia hellekelissä. Tänä vuonna ei mejä kokeissa käydä, ensi vuonna sitten. Toivotaan, että nämä helteet loppuisi, niin voisin tehdä harjoitusjälkiä lähistölle.

Vielä ei ole hyviä yhteiskuvia Puntista ja Kallesta, mutta tässä kuitenkin pari kuvaa.

kuvia viime vuodelta

Puntin viime vuosi oli varmasti vain yhtä odottamista. Tässä kuvia, kuinka kiltisti Puntti malttoi odottaa talon valmistumista. Välillä oli kyllä havaittavissa pientä kyllästymistä. Onneksi lampi ja uimapaikka olivat lähellä :)
Uusimmat kuvat ovat vielä kamerassa. Jospa ne sieltä pikapuolin siirtyisi koneelle.

Tuleva kevätkin on meillä yhtä odotuksen aikaa, tosin tällä kertaa Puntti saa odottaa uutta perheenjäsentä uuteen taloon. Puntista onkin tullut Jyrkin koira, varsinkin nyt kun lentsu pakottaa minut lepäämään.
Puntin elämään on tänä talvena kuulunut lepäilyä, metsässä juoksemista, minkin ja jänisten jäljestystä ja kaverikoirien kanssa leikkimistä. Eli semmoista leppoista koiran elämää.
Yritän päästä keväällä luonnetestiin, toivotaan että nyt mahdutaan kun syksyn testeihin ei päästy. Puntti on ollut terveenä, onneksi korvatulehdukset ovat pysyneet poissa.

Piiiitkästä aikaa kuulumisia.

Jaahas, siitä onkin aikaa kun viimeksi päivittelin sivuja. Mitäs tässä kevään/kesän aikana onkaan tapahtunut?

Puntista on tullut raksakoira. Meidän omassa talossa alkaa kohta olla katto päällä. Siinä onkin ollut puuhaa ja luonnollisesti kaikki muu on jäänyt vähemmälle.

Käytiin me sentään Liperissä Mejä kokeissa korkkaamassa VOI luokka. Kolmos tulos tuli ja 27 pistettä. Kirjoitan pöytäkirjan arvostelun joku toinen sadepäivä.

Pari hukkaa tuli, mutta muuten koiralla riittii mielenkiintoa ja makausten merkkauksesta taas erikoismaininta. Puntillahan on niinkin hyvä tapa merkata makaukset kuin jalan nostaminen tai paljaitten juurten syöminen. Onneksi joku osa-alue on hallussa :)

Muita Mejä kokeita ei tälle kesälle ole. Paitsi meikäläinen on kaiken muun kiireen ja härdellin lisäksi lupautunut olemaan koetoimitsijana 19.7. käytävissä Koveron kokeissa. Toivottavasti selviän hengissä...

Puntilla oli talven ja kevään aikana kutinoita ja pitkittynyt korvatulehdus. Käytiinkin allergiatestissä hakemassa varmuus allergiaan. Puntti jatkaa entisellä ruokinnalla eli raakaruokinnalla koska mm. varastopunkki löytyi listalta. Onneksi naudan, sian ja ohran lisäksi ei ollut muita ruoka-aine allergioita. Nyt on taas ollut enemmän kutinaa, lähinnä tassuissa, ilmeisesti jokin heinä kukkii tällä hetkellä ja aiheuttaa oireita. Näiden kanssa on vain nyt elettävä.

Puntti pääsi alkukesästä kokeilemaan viehejuoksua. Tästä tulikin meidän suosikki laji. Puntti on aivan innoissaan, eikä koiraa tarvitse houkutella sen kummemmin vieheen perään ja vauhtia riittää. Seuraava viehejuoksu kerta muiden Joensuun tollereiden kanssa on 4.8., sitä innolla odottaen.

Mitä sitten suunnitelmissa?

Puntti saa jatkaa hyvin alkanutta raksakoiran uraa vielä tämän vuoden loppuun. Tavoitteena jouluksi uuteen kotiin, saa nähdä miten käy. Lisäksi merkitsin kalenteriin pari luonnetesti päivää syksylle, toivottavasti mahdutaan mukaan. Mielenkiintoista saada ulkopuolisen arvio koiran luonteesta...

Puntin veljet ovat käyneet luonnetesteissä, niistä tarinaa lisää Puntin kasvattajan netti sivuilla.

Laitan pika puolin kesäisiä kuvia sivulle.